Lauantai-iltaa...

Hyvää lauantai-iltaa kaikki ihanat lukijat! Tänään onkin ollut tunteikas aamu (johtunee varmaan tästä tilasta), kun menimme esikoisen ensimmäiseen koulun joulujuhlaan. Kerrottakoon varalta, että esikoinen on siis erityislapsi ja koko juhla oli yhteensä 3 erityiskoulun yhteinen. Ja minkälainen juhla se olikaan! En ole koskaan ollut joulujuhlassa, jossa näkee, että siihen on panostettu noin 130 % ja kun tietää, että sekä ohjaajille, että esiintyjille tehtävä on moninkertainen terveisiin verrattuna.
No alku meni ihan hyvin ja innolla kuunneltiin tarinaa, johon kaikki esitykset sitten pohjautuivat. Sieltä kuului siis luettuna jouluinen satu, ja esitykset kertoivat aina välissä jostain tietystä tapahtumasta siitä sadusta. Välillä laulettiin yhteislauluna Toivotus hyvän joulun ja sitten taas jatkettiin. Siihen asti sujui kohtalaisen hyvin, kun tuli se viimeinen esitys, jossa meidän pieni oli mukana heilumassa "revontulien loimussa". Kerkesin vilaukselta nähdä pojan siellä muiden seassa (olen aika lyhyt joten näkyvyys on yleensä melko heikkoa näissä tilanteissa), ja se riitti. Sen jälkeen sai purra hammasta ja räpytellä ja puhallella ja vaikka mitä, jotta näkee loppuesityksestä edes jotain... Herkille se vetää.. =)

Muutenkin olen nyt huomannut, että tämä joulun aika, itsenäisyyspäivä ja muut juhlat, joissa vähänkin on jotain semmoista mikä herkistää, niin se herkistää nykyään ihan isolla H-kirjaimella. Esimerkiksi itsenäisyyspäivän korvilla käytiin kaupassa ja siellä oli sitten Veteraaniliiton mies seisomassa käytävällä ja kauppasi lehteä. No jo siinä kun mentiin ohi hänestä kauppaan, minä nieleskelin itkua. Eihän se auttanut kun isännältä kysyä, että "Onko sulla käteistä?" ja kaupasta lähtiessä oli tarkoitus käydä ostamassa papalta lehti. No eihän siitä sitten mitään tullut kun heti kun pappa tuli näkyviin, niin minulla oli kyyneleet silmissä. Annoin sitten rahan pojalle ja sanoin, että käy ostamassa papalta lehti. No siinä se vaikeuksia vasta olikin kun oma pieni 6 v poika menee ostamaan sotaveteraanilta lehteä. Voi hyvän tähden, että oli taas mammalla itkussa pitelemistä kun paappa toivotti hyvää itsenäisyyspäivää ja poika sanoin "kiitos samoin". Huhhuh =)

Mutta vähän iloisempiin asioihin.. Taas on joulu ovella ja koristelut ja muut hömpötykset alkavat olla jo valmiina.. Joulukortteja tuli askarreltua 35 kappaletta. Laitan jonkinlaista kuvaa niistä myöhemmin, mutta ei vielä paljasteta saajille, mitä niistä tuli. =) Tontut hyppivät meidän seinillä ja verhot saivat punaisen sävyn ikkunassa. Tänään kävi sitten kaveri tyttöjensä kanssa kylässä kun heidän isi on töissä ja meidän isi on työpaikan pikkujouluissa niin vietettiin sitten päivää yhdessä. Siinä sitten keksin, että koska poika on kovasti vaatinut jo noin 2 - 3 viikkoa joulukuusta, että nythän meillä on koristeliojoita niin laitoin sitten kuusen pystyyn. Minä laitoin valot ja nauhat ja lapset saivat koristella muut jutut siihen sitten. Ja lopuksi kun oltiin äitien kanssa teepöydässä niin olohuoneesta kuului kun meidän poikanen lauloi "joulupuu on rakennettu... " =)  on ne ihania...

Nyt meillä isi soitti, että se joutais kotiin sieltä pikkujouluista niin lähdetään poikien kanssa ilta-ajelulle ja sitten iltatouhut ja nukkumaan. Moikka..

Joulupuu on rakennettu... =)